Mikä on sellaista, että se kannattaa jättää digitalisaation ulkopuolelle?

Tämä kiteytyi hyvin yhdessä puheenvuorossa “Se, mikä on helpompi tehdä muuten”.

Fyysinen kohtaaminen on yksi kansanopiston valtti. Kun asuu toisten kanssa oppi paljon mm. erilaisuudesta ja yhteisössä toimimisesta. Ja lakikin se kertoo, että kansanopisto on internaattimuotoinen oppilaitos.

Digitaalisuutta voidaan ajatella myös suojeltavuuden näkökulmasta. Digitaalisuus tarkoittaa usein hälyä ja informaatiotulvaa. Digitaalisuus ei kunnioita hiljaisuutta ja keskittymistä. Kansanopistoissa on oltava tilaa myös anti-digitalisaatiolle eli esim. mindfulness kursseille.

Käsitteenä kannattaa myös muistaa “Slow learning”, joka on vastaisku kiireelle ja multitaskaukselle. Aito kuunteleminen ja läsnäolo ovat osa tätä ilmiötä.

Kyse ei ole kuitenkaan siitä, että digitalisaatio pitäisi unohtaa tai tuhota. Tulevaisuudessa kannattaa tavoitella erilaisia hybridikoulutuksia, jossa on tilaa sekä uudelle digin avulla tapahtuvalla opiskelulle että perinteiselle kansanopisto-opiskelulle.