Sverigefinska folkhögskolan

Ruotsissa kansanopistoilla on yhteiskunnallinen tehtävä. Niillä on selkeä paikka koulutuksen kentällä. Ruotsissa tehdään myös hyvin yhteistyötä eri opistojen välillä. Mutta onko yhteinen oppimisympäristö hyvä asia vai ongelma? Esim. First Class oli ainut oppimisympäristö vuodesta 1997 ja se oli kaikilla kansanopistoilla käytössä. Nyt vuonna 2018 First Class on auttamatta vanhentunut.

Rahoituksen osalta näyttää sille, että tilanne on naapurimaassa samanlainen kuin meillä. Osa rahoituksesta on hankittava muulta, vaikka valtionosuus olisi 100 %. Mutta tilaa näyttää olevan myös ”eheyttävälle toiminnalle” eli erilaisten erityisryhmien opintomahdollisuuksille. Keskustelua herätti pätevyyksien arviointi. Ruotsissa rehtori saa päättää kuka on pätevä.

Sverigefinska folkhögskolan on inspiroiva ympäristö sekä työntekijän että opiskelijan näkökulmasta. Ympäristöä voisi kuvailla sanoilla visuaalinen ja esteettinen. Kyseinen kansanopisto on kodinomainen eikä laitosmainen. Opistossa on runsaasti nk. pehmeää tilaa. Sisustuksessa on käytetty luovuutta. Opistossa on toteutettu onnistuneesti uuden ja vanhan liitto. Etäopetuksessa hyödynnettiin hienosti kuvaruudunnauhoitustekniikka. Tilat ovat hauskat ja yllättävät kuten esim. opettajainhuone, joka onkin henkilökunnan huone, jossa on lepoparvi. Mieleen jäi myös vieraanvaraisuus.

Sverigefinska folkhögskolanin kurssitarjonta on monipuolinen ja siihen tulee hyvä lisä verkoston kautta eli kaikkea ei tarvitse tehdä itse.  Esimerkkikurssit olivat opettajiensa näköisiä ja niitä kehitetään jatkuvasti. Tärkeintä ei ole tekniikka vaan sisältö. First Class on vanhanaikainen ja jämähtänyt, mutta ei se tunnut haittaavan. Opettaja käytti 4-5 tuntia nauhoituksen tekemiseen, jonka kesto on 1 tunti ja 20 minuuttia. Onko se paljon vain vähän? Se on vähän, jos jokainen opiskelija voi katsoa nauhoituksen, milloin haluaa. Mikäli sama toteutettaisiin yksilöopetuksena menisi aikaa paljon enemmän.

Kritiikkiä etäopetusta kohtaan esitettiin myös. Näyttää siltä, että digiopetus onkin kirjeopetusta. Kirjeet ja kirjat on siirretty sähköiseen muotoon. Opetusta ei varsinaisesti ole vaan kyse on itseopiskelusta. Keskustelu opiskelijoiden välillä on lakisääteinen pakollinen elementti, mutta sitä puolta emme päässet näkemään. Toisaalta tietosuojan kannalta se on hyvin ymmärrettävää. Hieman hämmentävää oli, ettei opettajan ja opiskelijan välisestä vuorovaikutuksesta ollut lainkaan mainintoja. Ilmeisesti kaikki opetus on nauhoitettua tai kirjoitettua eli liveopetusta ei ole edes etänä.

Keskeyttämisprosentit ovat verkko-opinnoissa suuria ja siihen on sanottava, että yksi syy on ohjauksen puute. Yksi huoli on myös etäopintojen arvo. Käykö verkko-opetukselle kuten kirjeopetukselle eli sitä pidetään vähempiarvoisena kuin lähiopetuksen vastaavaa todistusta.

Ravintola, jossa oli hyvää ruokaa ja sitä oli riittävästi.